Syksy

Syksy
Syksy

18. tammikuuta 2014

Kuonohovin prinsessa!

4.1.2014 meille tuli odotettua perheenlisäystä. Pitkään olen haaveillut ja etsinyt mieleistä laumanvartijakoiraa sekä pihavahtia tilamme ja nyt se totetui. Uusi koiruus on rodultaa Pyreneittenmastiffi, ja viralliselta nimeltään Kuonohovin Delilah. Meillä nimi kääntyi Maijaksi. Maijan tuleva "työnkuva" tulee siis ilmoittaa pihalle tulevista oudoista ilmiöistä haukkumalla ja se elelee pääasiassa lampaiden seassa lampolassa. Kunhan vauveli nyt ensin kasvaa....Prinsessa aloitti totuttelemalla lampaan tuoksuun nukkumalla sisällä lampaantaljan päällä. Kaikki on mennyt uuden tulokkaan kanssa mukavasti, huskyjen kanssa tullaan juttuun, kissakin on vielä hengissä ja Maijakin nukkuukin jo navetassa kahden lampaan kanssa. Purjo-lammas otti sen heti siipiensä suojaan, aamusin Maijan tapaa Purjon kyljestä nukkumasta!



Kuonohovin prinsessa nukkuu

Lampaantaljalla poseeraus onnistuu aina!

Päivää! Mie olen Maija

Maija kohtaa Markon...

Maija tutustuu uuteen laumaan


Huskyja pitää välillä käydä vähän ojentamassa...

Bloggeri on nyt järjestänyt blogiini niin paljon ongelmia, että joudun todennäköisesti jatkamaan tarinointia uudessa blogi-osoitteessa. Kunhan nyt saisin repäistyä niin paljon itsestäni että sen saisin aikaiseksi...joten postauksiini tulee varmaankin nyt pieni tauko. Mukavaa alkanutta vuottaa kaikille!

30. joulukuuta 2013

Saippua-tehdas taas käynnissä...

On ollut niin kurjia kelejä, että on tuntunut mukavemmalta keskittyä sisällä "kikkailuihin". Lainasin joulu-lukemiseksi kirjastosta Saara Kuhan kirjan: "käsintehty saippua" ja sehän olikin sitä myöten sinetöity, mitä tein joulupyhien kaiken ylimääräisen jouto-ajan. Saippuaa syntyi sellaisella vauhdilla ja vimmalla että välillä olin itsekin pyörtyä lipeähöyryissäni : D

Saippuatehtailijan käsikirja

Vaikka Olga-rouva on nyt ummessa (työvoitto!) niin vuohenmaitoa oli vielä runsaasti pakastimessa. Maito saippuoitahan se mieli poltteli taas tehdä. Ne ovat niin luonnollisia ja kauniita, ja onhan se upeaa, kun materiaali tulee omasta tuotantoeläimestä. Kokeilin monia uusia maukkaita reseptejä. Osa tästä ed. mainitusta kirjasta, osa itse suuniteltuja lipeälaskurilla (=soapcalc netissä) tehtyjä.



Vuohenmaito-lime saippuoita

Kovasti on kehuttu joka puolella kookosmaito-lime saippuaa, tein oman versioni limemehusta + vuohenmaidosta, eli vuohenmaito-lime saippuoita. Taikinaan lisäsin kuivattua raastettua limen-kuorta. Kuivattuna siksi, ettei se homehduta saippuoita.


Vuohenmaito-sitruuna saippuoita
Hieman eri aineksista syntyi sitruuna-saippuaa, niissäkin nesteenä Olga-vuohen maitoa. Luulen että nämäkin onnistuivat (vaikka kokeilemaan ei vielä päästä viikkoihin), tuntuivat kuitenkin napakoilta, näyttivät kauniilta ja tuoksuivat raikkaan mukavilta.

Tunnustan...näitä on enemmänkin...

Vuohenmaito saippuoita on nyt läjäpäin, kokeilin myös sellaista versioita, missä on kuivattua tilliä (omasta kasvimaasta - pakko mainita), ja sekin lopputulos näytti oikein kivalle. Hieman vihreää pilkkua valkeissa saippuoissa ja kiva tillimäinen tuoksu.

Kaura-hunaja-vuohenmaito saippua torni
 
Hunaja on yksi suosikkejani, siksi oli tehtävä taas näitä ihania kaura-hunaja- vuohenmaitosaippuoitakin läjä lisää...nyt niitä on niin paljon että pystyin tekemään niistä jo tornin, heh! Tämä on oma saippua suosikkini.

Lampaan ihraa...
Sitten tutuilta poluilta uusille kujille. Pakastimessa oli jemmassa lampaan teurastuksista saatua ihraa, ja nyt oli aikaa perehtyä siihen! Ensin piti puhdistaa läskiläjä, se kävi leivinuunissa kätevästi. Ihra suli kuuman uunin syleilyssä, sitten siivilöin puhtaan rasvan ja vielä keitin koko läsisoosin veden kanssa, jäähdytin - jotta sain sen "valkean" talin siitä irtoamaan. Vesi jäi kattilan pohjalle, pinnalla oli puhdas valkoinen rasva. Vaakaan ja talteen annospusseihin.


Epäonnistuneet lampaanrasva saippuat

Ensimmäiset tekemäni lampaanrasva saippuat menivät aivan ketuilleen! Aivan kauhean näköisiä valkoisia muodottomia murenevia könttejä! En tiedä mikä meni vikaan, mutta tämä saippua kiisseli jämähti aivan liian nopeasti, en ehtinyt saada sitä edes kunnolla muotteihin, kun se oli jo jäykkää kuin sementti.


Toinen yritys: lampaanrasva saipput
No, periksihän ei anneta, ei kuulu tapoihini - uusi yritys ja toisella reseptillä. Vieläkään en ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta nämä jätin kuitenkin kuivamaan testikäyttöä varten. Tässä lampaanrasva saippuassa käytin unikon siemeniä, siksi saippuassa nuo "mustat pilkut". Vaikka rakenne ja ulkonäkö mättää, saattaa saippua olla kuitenkin ihan toimivaa käytössä?


Kolmas kerta: lampaanrasva saippua
Kolmatta kertaa lampaanrasvan kimpussa ja taas lopputulos parani hieman...mutta ei täydellistä vieläkään...mikä lie mättää? En ole vielä keksinyt ongelman ratkaisua. Rakenne on liian mureneva edelleen. Kokeilin myös koristella lampaanrasvasaippuaa paprikalla, mistä tulikin ihan kiva punainen väri.

Paprikalla värjätty lampaanrasvasaippua

Jurppiintuneena surkeisiin lammas-saippuihin päätin kokeilla välillä possun rasvaa. Sitäkin sattui olemaan pakastimessa, kun ostin jouluksi puolikkaan sian teurastomalto. Tietysti olin jo ennakoinut, ja paloitellessa possua raapaissut ihrat talteen saippuakuplat mielessäni...


Hirvisaippua on possun laardista
Possusaippuaa koristein...

Possun rasvasta saippua onnistuikin aivan helposti! Ihanaa! Koristelin tätä hirvisaippuaa hieman tillisilpulla, siksi erikoinen värisävy saippuassa. Hirvi on siis tehty possun rasvasta. Toisen hirven koristelin kahvilla ja unikonsiemenillä, siitä nuo tummat läiskät.


Konvehteja?


Ei, vaan vuohenmaito-suklaa saippuoita

Saitteko kaikki jouluna tarpeeksi suklaasta? Minä ainakin...Jos suklaata jäi syömättä, niistäkin voi tehdä saippuaa...Minä tein suklaakonvehtien innoittamana erän sukaa-vuohenmaitosaippuaa. Näistä tuli tosi makeita! Ehkä näitä ei vain parane jättää ainakaan keittiön pöydälle näkyville, ettei kukaan erehdy popsimaan suihinsa ahneuksissaan ; ) Olin näihin suklaasaippuioihin todella tyytyväinen, näitä teen varmasti toistekin.


Liian herkullisia ollakseen saippuoita?

22. joulukuuta 2013

Hauskaa Joulua!

Tänä vuonna joulukorttini on musta-valkoinen, koska joulukin taitaa olla sellainen...ei ole lunta tiedossa ei...! Eikä taideta päästä jouluajelulle huskyjemme kanssa, eikä ihan vielä poro-ajelullekkaan, koska poromme Vilma ja Väinö Pohajantuuli ovat sen verran nuoria, että niiden kanssa ei ole ajohommia opeteltu. Porot ovat yhteisiä ystäväperheemme kanssa, joten ne asuvat tällä hetkellä toisella tilalla. Toivomme kovasti perheen lisäystä tälle pariskunnalle, ja jossakin vaiheessa meidänkin tilalle muuttavat toivon mukaan omat poroset.



 Vaikka en  tunnustaudu olevani joulu-ihminen, tiedossa on kuitenkin pari ylimääräistä vapaa-päivää (ja nehän kelpaavat aina!), ja sen aion viettää parhaiden ystävieni eli karvaisten ja villaisten parissa : ) Runsaasti ylimääräisiä  rapsutuksia, taputuksia ja extra-herkkuja on tiedossa kaikille. Yksi joululahjakin on hankittu, tai oikeastaan "varattu", kävimme sen isännän kanssa valistelemassa viime viikonloppuna. Saamamme yhteinen "paketti" on erittäin pehmeä, suurehko, ja se sanoo Hau Hau, ehkä joskus myös Mur Mur... Siitä tulee olemaan iloa ja hyötyä (ja riesaa...ja harmaita hiuksia...?) monen vuoden ajaksi! Mutta tämän ihanan lahjan saamme kotiin vasta tammikuun alussa. Sitä odotellessa...

Villapiparit
Lampurin parhaita pipareita eli "villapipareita" on taas tullut työstettyä...Näissä ei ole munaa, ei sokeria, ei rasvaa, eikä lisäaineita, joten ne sopivat kaikille! Ja mikä parasta, jos ne eivät mene kaikki tänä jouluna, ne säilyvät mainiosti ensi vuoteen... ; ) Ne ovat tosi helppo ja nopea tehdä. Lampurin pipareihin tarvitset (tulossa resepti-paljastus) yhden ruskean lampaan, keritsimet, kauraa (ne ovat sille lampaalle, jotta pysyy paikallaan...), piparimuotteja, ja huovutusneulan - ehkä kaksikin, jos olet kova katkomaan niitä... Ja sitten eikun "leipomaan". Tuoksuakin lupaan näille pipareille, jos et ole tarkka hifistelijä ja pese villoja ennen piparin tekoa. Mitä turhia...

Koirakarvasydämet
Lahjojakaan en (tänäkään vuonna) ole ostanut, vaan pysyn näissä itsetehdyissä jos jollekkin nyt jotain pitää antaa. Tänä vuonna meillä annetaan aika monelle koirankarvaa, sydämen muodossa. Toivottavasti nämä huovutetut huskyn karvasydämet lämmittivät saajien mieltä. Oikein hauskaa Joulua kaikille, kirjotan tätä vesisateen ropistessa ikkunaan ja lämpömittarin näyttäessä + 4 C. Varsin jouluinen tunnelma siis! Mietin jo aamulla pellolle katsoessani, että päästänkö lampaat laitumelle jouluksi vai odotanko Loppiaiseen, että ruoho vihertää oikein kunnolla...

19. joulukuuta 2013

Kanalassa touhutaan taas!


Luulin että talvella ei kanalassa tapahdu yhtään mitään, mutta olin taas väärässä. Kanalanväki pääsi taas yllättämään minut. Playmouth rock kanat eivät yleensä haudo, mutta meillä on yksi "rokki" kana hautonut jo useita päiviä...Sitkeästi se jököttää pesässä, eikä lopeta hommia, vaikka keräsin siltä useaan kertaan munat alta pois. Joka päivä se oli hommannut uudet alleen ja jatkaa sisukkaasti touhua. Tänään päätin luovuttaa, hautokoon sitten - vaikka ajankohta on huonoin mahdollisin. Tipu-jengi näkee päivänvalon tammikuun paukku-pakkasilla, jos kaikki menee putkeen...Miten ne rääpäleet selviävät helmikuusta, jos on vielä pakkasta...eletäänkö meillä taas kananpoikien kanssa tuvassa....?

Rokki-kukko on ollut toimelias

Kuusen alta löytyy yleensä joulun aikaan lahjoja, mutta meiltä löytyi munia. Fasaaneilla on kanalassa oma "joulukuusi", koska ne tykkäävät piiloutua kuusen alle. Nyt huomasin että kuusta käytetään muuhunkin kuin piiloleikkeihin, siellä näköjään munitaan. Keräsin sieltä toistakymmentä suklaanruskeaa munaa....No, ihan jouluisen värisiä nämä ovat. Jouluna kai maistellaan sitten fasaanin munia, tai sitten näistä tehdään lisää noita riiviöitä...

Suklaanruskeat fasun munat tavisten joukossa