Niitä näitä...

Taas niin paljon kuvattavaa ja ihmeteltävää. Tässä taas muutama "keväinen otos" (selitysten kera) mitä löytyi kun tyhjensin kameran.

Korvasieniä...niin myrkyllisiä, mutta kyllä vaan herkullisia! Niitä on taas paljon hakkuuaukeilla. Ja näitähän voi tunkea jatkoksi mihin vain ruokiin.... Munakkaisiin, soosseihin, keittoihin, pastoihin.... Nam. Kun vain jaksaisi keitellä niitä, riittävän monta kertaa hyvän tuuletuksen kera.

Saimaa. Ei vaadi suurempia selityskiä, se on vain niin hieno. Sinne pitää sukeltaa joka ilta ranta-saunasta. Helatorstaina jäi talviturkki järveen ja minä koukkuun uimiseen. Tämä harrastus jatkuu taas niin kauan kun jäät tulevat järveen.

Super-emo. Tämä silkkikana rouva on toiminut meillä jo parin kuukauden ajan tipun hoitajana. Sillä oli huhtikuussa omat tiput, sen jälkeen se on työntänyt sen siipien suojaan aina uudet kuoriutuneet tiput suoraan hautomakoneesta. Kaikki se on hyväksynyt, vaikka se omat tiput ovat jo "omillaan". Nyt sillä on taas uusi 12 tipun parvi uusia hoidettavia, siirsin vanhempia tipusia jo nuorikkojen sekaan, ettei emon taakka lastenhoitajana käy liian raskaaksi. Välillä sillä menee hermot ja se heittelee jyviä hieman liian riehakkaasti poikasten eteen ; )

Sahalaitainen kesän ehkä kieroin kaveri. Pidän kärpäsistäkin enemmän kuin näistä lieroista...Etenkin jos näen näitä lähestymässä koiratarhaa tai kanilaa, alkaa naama punottaa ja katse etsimään lähintä rautalapiota.

Belgianjättikani Reetan kevään ensimmäine poikue. Kolme vielä sokeaa ja nukkuvaa kanin poikasta pesässä. Pienet korvat alkavat vähän erottua jo kanimaisen näköiseksi kun vauvelit ovat viikon ikäisiä. Kohta käy häkissä vipellys ja höhellys kun veijarit avavaat silmät ja alkavat pomppia.

Perunat! Kerrankin ajoissa! Tänä vuonna muistin laittaa ensimmäiset potut maahan jo ennen vappua, palkkioksi saan jo nyt ihastella maasta työntyviä perunanvarsia. Toivon mukaan nämä ovat juhannuksena kattilassa tillinipun kaverina. Suurin osa perunoista istutetaan maahan kuitenkin vasta parin viiikon päästä kun kuun kierto on kohdallaan, sehän olisi hyvä olla "pimenemään" päin eli mustaakuuta kohti, kun istuttaa maan sisälle päin kasvavia vihanneksia. Salaatit ym. maan pinnalle kasvavat taas istutan kun kuu on menossa "valoisampaan" päin eli täysikuuta kohti. Nähtäväksi jää onko istutusajankohdalla ollut mitään vaikutusta, kun syksyllä nostetaan perunaa....

Viiriäisen munia. Ensimmäinen täysi kennollinen. Suurin osta ostamista viiräisistäni osoittautui kukoiksi, mutta oli siellä onneksi muutama viiriäis-kananenkin, jotka nyt munivat munan päivässä kukin. Nämä ovat herkkua ja lisäksi terveellisiä, paljo B-vitaminiia ja rautaa eikä kolesterolia ollenkaan.

Silkkikana tyttönen. Silkkikanat ovat kanalan missejä, niiden ihanaa silkkistä höyhenpukua ei voita mikään. Tästäkin nuorikosta on kasvamassa upea kana kaunotar.

Vielä toinen kuva meidän tipujen hoitajasta. Tässä hän hienosti opettaa uutta katrastaan nokkimaan maasta syömistä. Paljonkohan kanarouva vaatii kesän loputtua palkkaa, kun se on joutunut hoitamaan kaikki minunkin hautomani tiput........?

sammal töitä

Uusi innostuksen kohde on sammal....Näen pehmeää sammalta joka puolella metsät täynnä, ja ajatuksia mitä kaikkea siitä voikaan tehdä! Sydämiä, koristeita, eläimiä, tuoleja...mielikuvitus (ja aika) taas vain rajana. Tein jo muutamia "harjoitus"- otoksia kun yksi päivä innostuin, jotkut onnistuivat hieman paremmin kuin toiset. Tätä täytyy vielä harjoitella....Kissamme Marko Kalevi rakastui välittömästi ja ehdottoman syvästi sammal- hahmoon, joka ehkä(?) saattaa näyttää vuohelta - jos oikeasta kulmasta katsoo.... voi miten ihanaa olikaan kissan mielestä kiehnätä sen kyljessä. Ja Make halusi ehdottomasti poseerata sammal-hahmon kanssa...joka kulmasta...edestä ja takaa! Hih! Ei sitä voinut nauramatta kuvata. Laitan lisää kuvia tulevista sammal-hommeleista albumiin:
Kaikenlaisia "kädentöitä" luonnon materiaalista *klik*

sammal-sydän oveen

Risupartainen sammal-hahmo

Marko Kalevi esittelee uuden ystävänsä, joka on sammalta

Ota meistä kuva naamat vierekkän, tahtoo kissa

Ihan pakko kiehnätä!

Ota  meistä kuva oikealta...muikku!

...sitten poseeraus vasemmalta

ja  vielä lisää kiehnäystä....

sammal pallo risureunuksilla

sammal tuoli

Koiranelämää

Kesä on vähän ankeaa aikaa vetokoirille, kun on kuuma ja tekemiset ovat vähissä. Yli kuumenemisen takia ei voi juosta kovin pitkiä lenkkejä, ja nekin vähäiset on ajoitettava aikaiseen aamuun, iltaan tai yöhön kun on vielä reilusti alle +15 C lämmintä. Vetokoirat kun eivät oikein osaa kävellä hihnasa vetämättä...enkä ole sitä niiltä vaatinutkaan, käytämme aina vetovaljaita tarhasta pois lähtiessä, vaikka kyseessä olisi lyhyt kävely lenkki. Pönniälässä on lisäksi paljon käärmeitä, saa olla tarkkana etteivät koirat ja lierot kohtaa missään vaiheessa. Sahalaitaiset kun tunkevat välillä pihaa asti, jopa koiratarhaan...

Aina kun lämpötilat sallivat huristellaan Saimaan rantoja pitkin "dogskootterilla" eli pawtrekkerillä. Se on aikamoista extreme-urheilua, vauhti kohoaa jo kahdella koiralla ajaessa välillä päätä huimaavaksi! Kypärä ja ajolasit ovat ehdoton varustus päähän, joskus tuntuu siltä että olisi pitänyt teipata myös muutama tyyny vartalon pehmusteeksi. Koskaan kun ei tiedä mitä tulee vastaan, ei tarvi olla kuin rusakko joka vilahtaa tien yli niin ollaan äkkiä metsähallituksen puolella...On meillä ollut joskus hirviäkin "kirittäjänä", 3 hirveä antoi kerran vähän vauhtia matkalla juosten edessä metsätietä pitkin. Silloin hirvitti hieman kuskia, mutta koirilla oli arvatenkin äärimmäisen hauskaa....



Pakkas-missi Armi lampaan taljalla kauneusunilla

"dogskootterilla" pääsi ajamaan jo huhtikuussa!



Ruuti ja Armi jäähdyttelevät lenkillä Saimaassa

Pyöräilin dogskotterilla melkein järveen...

Taru tuulettaa vapaana pellolla

Jerry rentoutuu olkkarissa

Pesän rakennus puuhia....

Kevät taitaa olla eläimille sitä luontevinta aikaa lisääntyä. Pupupoikueet eivät oikein onnistuneet (tänäkään talvena), mutta kun kanit pääsivät ulkohäkkeihin, alkoi poikasten teko kummasti taas kiinnostaa. Nappasin kuvan Belgianjätti kani Reetan tekemästä pesästä, jonka se oli hienosti muotoillut omista karvoistaan. En ole uskaltanut vielä tarkistaa onko pesässä jo oikeita, eläviä asukkaita vai onko pesä tehty vain hämäykseksi...Tai onko poikue vasta kani emolla suunnittelu vaiheessa. Isä-kanin nappasin kuitenkin jo pois tieltä toiseen häkkiin, ettei puuhakas emo häiriinny. Se ei ilahtunut valokuvauksesta, vaan kaatoi mielenosoituksellisesti ruokakuppinsa nurin, kun lähestyin pesää kameran kanssa. Reetta oli ilmeisen selvästi sitä mieltä että "täällä ei ole mitään kuvattavaa, mene pois siitä häirisemästä!" Niin se oli poistuttava taka vasemmalla ilman selvyyttä poikas-asiassa. Muitakin kaneja on nyt astutettu, kääpiöluppaa, ranskanluppaa ja ovathan meidän "pojat" käyneet työhommissa muuallakin, joten ehkäpä vielä saadaan useitakin kaninpoikasia kun maltetaan odottaa.

Kanin karvoista "rakennettu" pesä

ujosteleva emo

Aku pitää vahtia, Iines hautoo

Hautova kukko

Onhan meillä muitakin lisääntymis hommissa olevia. Oli tarkoitus kerätä taas Iineksen munia hautomakoneesen, mutta ankka-rouva päättikin hoitaa homman itse. Iines "istuu" nyt itse muniensa päällä Akun ollessa vieressä hengessä mukana. Nähtäväksi jää onnistuuko homma ankka-rouvalta ja munien määräkin on arvailujen varassa. Ei kelvannut edes minun suunnittelema "hautoma-laatikko", jonka sille tarjosin haudonta paikaksi, vaan se muotoili itse pesän mieleiseensä paikkaan. Kukko sentään kelpuutti laatikon, se kuvittelee kai olevansa kana kun istuu laatikossa päivät pitkät kuin hautova kana kosnanaan....

* Myöhemmin kun kävin vilkaisemassa kanin pesää, siellä näkyikin jo liikettä. Pikkuinen jalkapari, ehkä useampikin siellä heilui. Eli kyllä siellä jotain elävää on...selvinnee lähiviikkoina mitä!? Ankka-rouva taas oli pyöräyttänyt yhden munan pesästä ulos, eikä suostunut ottamaan sitä enää takaisin haudontaan, vaikka yritin palauttaa munan sille. Ehkäpä Iines tietää jo, että se muna ei ole hedelmöittynyt ja hylkäsi sen? Ovatkohan ankat niin viiisaita?

Kesälaitumelle!

lampaat ja vasikat laitumelle!

Lempi ja karitsat Lämpö, Lampi ja Love

Kaverukset laitumella

Yhdessä märehditään porukalla

Vihdoin ja viimein kaikki viimeisetkin navetan mölisijät, määkijät, bääkijät ja papanan pukkaajat ovat laitumella. Se on ehkä hienoin hetki vuodessa kun katselee ensimmäistä päivää ulkona riehakkaana kirmaavia eläimiä. Saimme viimeisetkin lampaat kerittyä vapun jälkeen ja nyt lampaat kasvattavat kesävillaa ja ovat ulkona yötä - päivää. Laidunelämä otettiin riemuiten vastaan, kyllähän siellä perinteisesti aikamoista ilon volttia heitettiin ja rallia juostiin. Menihän siinä yksi viikonloppu kunnostaessa aitausta talven jäljiltä ja vielä olisi jatkettava laidunta uusilla verkoilla, että saadaan se ylettymään Saimaaseen asti. Eläimet saavat sitten käydä juomassa järvessä, eikä tarvitse vesiä kantaa. Työmäärä hieman helpottuu kun sorkkaeläimetkin on saatu ulos : D

Munaa pukkaa....!



Kikkailijan munakas!



Munaa pukkaa....

keltaiset keltuaiset

Tiesittekö, että ulkona tepasteleva luomukana ottaa auringonvaloa silmiensä kautta, ja se muuttuu elimistossä D-vitamiiniksi? Se kulkeutuu silmien kautta kanan elimistöön ja sitä kautta muniin. Siksi kannattaa ostaa "onnellisen kanan munia". Luomukanat pääsevät kesäisin ulos, ja luomukanalassa on ikkunat. Niillä on riittävästi orsia, pesiä ja liikkumatilaa. Kanoja on enintään 5 / m2 ja ne ruokitaan pääasiassa luomuruualla, lisäksi niillä on päivittäin virikerehua: heinää, juureksia, vihanneksia. Meillä kanaset tepastelevat kesäisin ulkotarhassa puutarhassa, talvisin laitan virikkeeksi silloin tällöin kaalinpäitä, kuivattua nokkosta, maitohorsmaa ja pehkuja. Kanat kotkottelevat ihastuksissaan saadessaan ison kaalin! Kanan äänestä kuulee kyllä jos se on onnellinen, tai joku asia ei miellytä.Varsin herkkiä ja sielukkaita pikku otuksia, sanoisin.

Huomasin itse munakasta tehdessäni, että munien keltuaiset muuttuvat jo viikossa huomattavasti keltaisemmiksi kanojen päästessä ulos auringon valoon. Kuvassa olevien munien keltuaiset ovat peräisin kanoista, joista toinen on ulkoillut viikon verran, toinen 2 viikkoa. Jo viikon pidempi ulkona tepastelu on siis saanut keltuaisen värin muuttumaan keltaisemmaksi! Miten keltaisia keltuaiset ovatkaan loppukesästä....? Munat ovat ehdottomasti parhaimmillaan kesäaikaan. Muistakaa pukata munaa suuhun kesä aikaan : D

Kananmunat ovat turhan aliarvostettua ruokaa. Nehän ovat kuitenkin tosi edullisia, hyvin säilyviä ja niistä saa nopeasti ihania ruokia! Munissa on kaikkia ravintoaineita C-vitamiinia ja kuitua lukuunottamatta. Itse olen rekisteröitynyt kanalanpitäjä, joten munia tulee kyllä syötyä - en kehtaa edes kertoa kuinka usein- tunnustan että paljon!!! Suosikkini munaruuista on munakas, johon voi tunkea lisukkeeksi mitä vain, mielikuvitus vain on rajana. Useimmiten käytän munakkaaseen kuivattuja sieniä, suppilovahveroita eniten. Liotan kuivatut sienet munakkaaseen tulevassa nesteessä, käytän koko nesteen munakkaaseen. Eilen tein kasvismunakasta, kirjoitanpa ainekset mitä käytin siihen tähän, jos joku muukin innostuu kokeilemaan....

Kikkailijan kasvismunakas

Kesäkurpitsaa pätkä kuutioina
Tomaattia 1-2 kuutioina
Paprikaa  palanen kuutioina
valkosipulia
2-4 munaa (riippuen miten ison munakkaan haluaa)
tilkka nestettä (vettä/kermaa/maitoa)
juustoa
suolaa, mustapippuria

Paistoin ensin vihannekset pehmeiksi pannulla voissa (tietenkin), lisäsin vihannesten päälle munakasmassan (munat + neste+ juusto+ mausteet), jonka ainekset oli sekoitettu kevesti haarukalla seokseksi, niin että munien rakenne oli rikkoutunut. Annoin munakkaan hyytyä pannulla ja käänsin ympäri, paistoin kypsäksi. Söin suolakurkkujen ja raejuustojen kera, Nam : )


Kananmunan ravintoarvot  löytyvät täältä, jos tarkemmin kiinnostaa!

Ihan pihalla

Viikonloppuna tehtiin (taas...) pihahommia. Kanit muuttivat pihalle jo kaksi viikkoa sitten, kanalanväki viikko sitten. Ei tarvinut kahta kertaa kehoittaa kanoja ulkoilemaan, samantien kun ovi aukesi painelivat kotkottajat ulos ja ovat nyt ihan pihalla onnesta. Koivusta tulee mahlaa kunnes lehdet puhkeavat, kanatkin juovat mielellään sitä. Ovatkohan munat nyt tavallista terveellisempiä? Sorkkaeläimet vielä odottelevat ulos pääsyä, syömistä on niin kovin vähän vielä. Lampaille aloiteltiin laitumen korjaus operaatiota, sitä varten on jo verkkoa hankittu lisää, ja mies kävi metsässä tekemässä uusia aitatolppia. Laidun vedetään nyt Saimaaseen asti, niin eläimet pääsevät järveen juomaan. Ennen kun meillä oli "oikeita" eläimiä tein joskus vuosia sitten vanerista eläimiä. Ne laiduntavat omalla laitumellaan etupihalla. Kun  hankimme eläviä laiduntajia, oli hauskaa katsoa ohikulkevien ihmisten ilmeitä, kun he katselivat etupihan vaneri-karjaa, ja kuulivatkin takapihalta oikeita "mää" ja bää" ääniä ; ) Osaavatko pahvilehmät ammua!?

Raahasimme siis nyt "vaneri-eläimet" vintiltä ulos piristämään  pihaa, joitain piti hieman korjaillakkin talven jäljiltä. Mitä lie ovat rymynneet vintillä kun oli katkenneita jalkoja ja irronneita korvia....Lisää ruuvia, maalia ja tukijalkoja. Ja parin tunnin  uurastuksen jälkeen seisoi vaneri-karja pihalla! Hienolta näyttää, toivottavasti pysyvät pystyssä koko kesän. Kerran yksi naapuri tuli sanomaan että " teidän yksi lehmistä on saanut laidunhalvauksen" - silloin yksi kanttura makasi kyljellään pihalla. Kova tuuli oli kaatanut pahvi-mansikin... Nytkin oli  kovin kylmää ja tuulista, istutin silti muutamat ulkokukat ja tein pari "vaneri-kukkaakin", eli on toivoa, että joku kukka on vielä hengissäkin kesän koittaessa (ainakin nuo puiset tulppaanit...?)Vaneri eläimet ovat siitä helppo hoitoisia, että ne eivät vaadi muuta hoitoa, kuin joka keväisen pystyttämisen ja syksyllä vintille viemisen. Ne eivät karkaile, eivätkä aiheuta muutakaan päänvaivaa, ellei näitä "laidunhalvauksia" tuulisilla ilmoilla oteta huomioon... Poikiminenkin tapahtuu silloin kun itse haluaa, eli sitten kun alkaa sahailla pistosahalla uusia vaneri kavereita. Tämän kevään uusin ilmestys on tuo ponteva sika possunsa kanssa.

Vaneri-sika ja sen pikku possu

Elvi- lehmä odottele lypsyä potkurauta selässä

Toisella pahvi-mansikilla on jo vasikkakin...

Vaneri-kukka ei kuole vaikka tulisi räntää ja lunta!

Vaneri lampola

Vaneri kanaset ovat onnellisia, mutta eivät muni!